Friday, June 29, 2012

traffic?

So i've been struggling with my webshop for the past two weeks. I had a really rough time getting it indexed. Sometimes little things can be really difficult... anyways, got it done, and remembered i have my blog under surveillance, too. So i looked at the stats for the first time ever, and saw i've had twenty-seven thousand hits.

27 000

That's a big number. Makes me wonder why i only have three readers :D

Anyways. That got me thinking about publicity. They say all publicity is good publicity. I don't nessessarily agree. I mean, sure, i could get my tits out and get a whole bunch of hits, but would that do me good, as an author and designer?
Well, duh, no.
So i won't get my tits out. Instead, i'll share not-so-interesting events about my everyday life. Business as usual, that is.

I've found writing a bit challenging lately. I've been working on a book since February, and it now seems nearly done. It's been a struggle from 10K up, i've really had to force the story out, and that's usually a bad sign. So about a week ago, i admitted to myself that it may not be such a good book after all. I put it down, and opened the door into my mind.

I like how Steve'O put it: there's the conscious mind, and then there's the factory below, the unconsious mind where stories are born. The whole thing's written down in Misery, read it, it's a very good book. Despite the fact it has a few loopholes in it. Anyways, opened the door, and got caught up with this image that's been bugging me for a while now. An image of a girl standing on a wall, high up, wind tearing at the remains of her clothing, and she's holding four chains in her hands, and at the end of each chain, a black dragon flies, tearing and pulling to break free.

It's a very compelling image for me, and now the story behind it is ready to reveal itself. Unlike with the book i just put down, this one is desperate to take me with. This one struggles and screams, and i can't wait to see where it takes me. For me, writing fantasy is an escape, a release from the pain of living, like they said in Interview with the Vampire. It's a holiday, so to speak, a window into another world. I wish i could just walk through the little hole in the paper, instead of just looking through it, writing down what i see.

I know i should give you a pictures as well, but i don't have anything nice on hubby's laptop, and we've almost used up our internet-quota for the month, so i don't dare google. I'll make it up to you next time. And until then, look at the pretty things @ my shop /ad

Translation 

Ni oon nyt tässä tuskaillut tuon miun verkkokaupan kanssa. Oli työn ja tuskan takana saada se indeksoiduksi, ja sit kun onnistuin, muistin, että oonhan miä tosiaan pistänyt blöginkin tilastoitumaan. Vilkaisin sit, ja kiskaisin aamukahvit väärään kurkkuun.

27 000 kävijää. Iaiks. Hirveä määrä porukkaa, ja silti miulla on vain kolme lukijaa.

Ni aloin sit miettiä julkisuutta. Onko se kaikki hyvästä niinku väitetään? Enoo ihan sitä mieltä sit kuitenkaan. Tissit näyttämällä saisi vielä lisää kävijöitä, mutta minoon kirjailija ja suunnittelija, enkä tavanhoro. Ni lällällää, saatte jatkossakin epäkiinnostavuuksia miun arkisesta elämästä.

Ni on ollut kirjoittamisen kanssa vähän tukalaa. Miulla on helmikuusta asti ollut uusi lapsi työn alla, ja nyt se alkoi näyttää melko valmiilta. Koska ei kiinnostanut sit tipan vertaa alkaa käydä sitä läpi, pistin sen huilaamaan ja avasin sen oven, jonka takana tarinat syntyvät. Sen oven josta kerrotaan Stephen Kingin Piinassa, kantsii lukea, son kiva. Oven takaa löytyi kuva, joka miua on kiusannut jo pidemmän aikaa. Nyt sen kuvan takana piilotellut tarina on valmis syntymään, ja voi pojat, että miulla on ollut viikon verran taas kivaa. Fantsua on mukava kirjoittaa; son vähän niinku pakotie todellisuudesta, lomaa kaikesta kurjasta ninku siivouksesta ja paperihommista. Joskus tuntuu, että olisi kiva vain astella tarinaan ja pistää ovi kiinni perässään sen sijaan että kirjoittaa ylös mitä näkee paperin reiästä. No, onhan se näinkin ihan ok :_

Lupaan pyhästi laittaa seuraavalla kerralla kuvia. Vaikka tukkakuvia, katsoin hyväksi leikata sen taas. Koetan kasvattaa oman värin takaisin, ni tuntuu että tukka lyhenee vain koko ajan. Oon vähän kärsimätön =)

No comments:

Post a Comment

talk to me